No niin, taas Lahdessa
sorvin ääressä. Kolmen viikon poissaolo kotikonnuilta ja kas, miten pieni
terassipuutarhani oli ryöpsähtänyt. Miten ihanaa on asua keskellä kaupunkia,
maan pinnalla ja istua aamukaffeille auringonpaisteeseen.
Tosiasia on nyt se, että
maalla omassa mökissäni olen aikaansaanut tekstiä, parhaimmillaan 10 sivua
päivässä. No aina ei voi voittaa, täällä kaupungissa sosiaalinen elämä on totta kai aivan eri tasolla. Kaksi romaania on melkein valmiina ja
novellikokoelma sekä kokopitkä näytelmä ja kymmenittäin runoja, jotka on alun
perin kirjoitettu ihan oikeasti vain omaan käyttöön, koska mikään runoilija en
todellakaan ole (vielä). On silti hauska vähän vaihtaa genreä. Lahdessa luin
eka kertaa runoni Mitä rakkaus on ja
uskon (ja myös huomasin), että se kolahti moneen satapäisessä piknik-yleisössä Pikku-Vesijärven
rannalla viime sunnuntaina (sori, runo on melko pitkä). Perehdyin keväällä
laulujen sanoituksiin ja sanoisin, että perästä kuuluu! Seitsemäs lapsenlapseni
syntyy joulukuun lopussa ja hänelle tietenkin taas väsään runon niin kuin
muillekin. Olen onnenpekka, täytyy sanoa. Rakastan näitä pikkuisia. Miten paljon,
he kysyvät? Ja minä vastaan: ääretön potenssiin ääretön.
Jens Lapidus (s. 1974): Luksuselämää (v. 2011, Like)
Stockholm noir –sarjan 3. osa kertoo Tukholman alamaailmasta, jota hallitsee serbi Radovan Kranjic, ”kummisetä”, jolla näyttää olevan kaikki langat käsissään. Kirjassa on monta näyttämöä. Poliisilaitos, arvokuljetusryöstöä suunnitteleva porukka koostuen eri kansallisuuksista, joista yksi on Finski – suomalainen, serbimafia ja Kranjicin tytär Natalie. Välillä ollaan vankilassa seuraamassa, miten kauppa käy ja bisnekset kukoistavat kaltereista huolimatta.
Radovan tapetaan, arvokuljetusryöstö menee osittain poskelleen ja kundit pakenevat Thaimaaseen. Entinen poliisi saa fudut (leikisti) ja ujuttautuu rikollisten porukkaan yrittäen selvittää ryöstörahojen kohtaloa ensin Ruotsissa ja sitten Thaimaassa. Mies rakastuu JW-nimiseen rahanpesijään, joka näyttää olevan isoin tekijä koko porukassa. Isänsä Radovanin saappaisiin astuu hänen parikymppinen tyttärensä, joka nukkuu asuntoonsa rakennetussa turvahuoneessa lukuisten valvontakameroiden ja turvamiesten ympäröimänä. Eri rikollisjoukkiot kilpailevat reviiristä ja pelkäävät ja uhkailevat toisiaan.
Kirjassa rikolliset inhimillistetään; heillä on perheet – isät, äidit, veljet ja siskot ja heidän lapsiaan, äidit tekevät ruokaa ja sitten katsotaan telkkua ja leikitään siskonpojan kanssa. Itse asiassa perheet eivät tiedä, mitä tämä rikollissukupolvi touhuaa. Heistä on tullut lukijalle jotenkin tuttuja ja sitä melkein toivoo, että ryöstö onnistuisi ja he pääsisivät karkuun (melko vaarallista tämä lukijan manipulointi – olla rikollisen puolella). Kaiken keskiössä on koko ajan raha. Sitä tulee ovista ja ikkunoista, bordelleista, salakuljetuksesta, rahapeleistä sun muista. Rahaa pestään ja virutetaan jatkuvalla syötöllä, siitä puhutaan ja sitä ihannoidaan. Lapidus (todella komea ilmestys) kuvaa todella yksityiskohtaisesti, mitä kannattaa tehdä, jotta suuret summat saa ujutettua takaisin yhteiskuntaan lukuisten pesujen ja kiertojen jälkeen. Kuittitehtaat syytävät kuitteja olemattomista ostoksista ympäri vuorokauden ympäri maailmaa. Keksittyjä laskuja olemattomia toimituksia vastaan.
Lapidus on asianajaja, joka on puolustanut Ruotsin pahamaineisimpia rikollisia, joten hän tietää, mistä puhuu tai siis kirjoittaa. Kirjassa on melkein 500 sivua, mutta sivun 300 kohdalla alkaa jo tuntua, että eiköhän jo pantais pillit pussiin että sais vähän hengähtää. Välillä tuntui kuin Lapidus olisi puhtaaksikirjoittanut oikeuden pöytäkirjoja, niin tarkkoja ja yksityiskohtaisia nämä rikoskuviot olivat. Ja nimiä vilisee niin että heikompaa hirvittää. Lohduttavaa on se, että päätekijä eli JW eli Johan Westlund on supiruotsalainen, kaikki muut rikolliset ovatkin sitten kuka mistäkin luksuselämän perässä Ruotsiin muuttaneita.
Summa summarum. Tuomiot hajoavat käsiin, rahoja ei löydy, tai löytyisivät kyllä, jos joku olisi hoksannut, että ne kaiken takana oli aivan joku muu kuin… no lukekaa, niin asia selviää. En ole lukenut muita Stockholm noir –sarjaan kuuluvia teoksia, mutta aika näyttää, ehkä luen, jos sattuu hollille.
Mitä rakkaus on
Ja tässä tämä lupaamani runo. Jos et jaksa lukea, tässä tiivistelmä:
Nainen rakastuu naimisissa olevaan mieheen, joka antaa ymmärtää, että ehkä jonakin päivänä ... Nainen odottaa ja odottaa miehen ratkaisua, mutta sitten mies valitaan hyvään virkaan ja urakeskeisenä ihmisenä hän tajuaa, että perheellisyys takaa paremmat etenemismahdollisuudet ja kuinkas sitten kävikään!!
Mitä
rakkaus on 8/2015rh
Minun piti
kertoa sinulle
mitä rakkaus on
parhaimmillaan
sitoutumista
totuuden puhumista
pahimmillaan
pelkoa
lymyilyä
selittelyjä
valheita
Jos haluat rakastaa
niin rakasta
Jos haluat lähteä
niin lähde
Jos haluat jäädä
niin jää
Mutta jos lähdet
älä
koskaan palaa.
Sen minä sinulle sanoin
ja menin vessaan itkemään.
Olisin halunnut
vielä kerran
istua kanssasi
hetken
puhumatta
liikkumatta
aistia ikuisuuden ja
yrittää palata lähtöruutuun,
siihen hetkeen
kun
sinua ei vielä ollut
kun
menin kotiin
kun
avasin postin
kun
ruokin kissan
kun
söin tekomuusia ja porkkanaraastetta,
sitten
kahvia ja hillomunkki
ja
tosi vähän tiskiä
eikä
yhtään murheellista ajatusta
ennen
sinua
Kadunkulmassa,
siinä vähän ennen
aktikvariaattia,
siinä missä kerran
sattui se kolari josta kerroit,
juuri siinä minä näin sinut,
tai siis teidät.
Juoksin pois
ja kuolin,
ainakin
vähän.
Mutta kun sinä panit
minä rakastuin
sinuun
ja panemiseen
ja
tyhjiin lauseisiin
ja
lupauksiin
niin
uskottaviin, etten tiedä
mihin
sitä vertaisin.
Silloin
oli kaikki vielä toisin.
Miksen ota ja soita:
sorry,
tää on tässä
ehkä
joskus toiste
ehkä
joku muu
ehkä
ei enää koskaan
missään
kukaan
Mikä on? Miksen soita?
Se on sitä kun ei vain voi,
kun aina ja koko ajan muistan
kätesi
huulesi
silmäsi
äänesi
Se on sitä, kun ei halua
unohtaa
ei
muistaa
ei
muistella
Mitä haluat?
et
vastannut
ehkä et tiennyt
ehkä et voinut
sanoa sitä suoraan
Kymmenen yhteistä vuotta, kerroit
yksi
keskenmeno
yksi
konkurssi
yksi
kuollut kissa
yksi
jalkavaimo
Olin siis ainut?
Yksi elämä, sanoit kuiskaten
tämä
sama elämä
tämä
ainoa elämä
Olisitpa täällä, sanoit kun soitin
Mitä
tekisit, kysyin
Tiedät kyllä
sitä
samaa, mitä aina
kumpi
ehtii ensin
paita
housut
sukat
ja
kohta sukellat
ja
meri velloo
- rakkauden
meri.
Joinakin päivinä
tuska ja ikävä
jumittavat kahvitauot.
En sano mitään
vaikka
Seiskassa
Kanerva
kertoo,
miten
kaikki on lavastusta.
Oraalla
hapuillen
etsin turvaa
ja
saan
pikapanoja
viestejä
sori,
nyt en voi
sori,
huomenna
sori,
joskus toiste
sori,
vähän myöhemmin.
Sitten se tuli – tieto
ettet
enää voi
että
kun valinta osui sinuun
silloin on mentävä
kun ura on nousussa
niin se vain on
täytyy
priorisoida
olla
uskottava
kunnollinen
perheellinen
Mutta entä rakkaus?
kysyin
hiljaa.
Mitä teen sille?
Mietitään, sanoit
enhän
lähde kauas
ja
tulen aina kun voin
Ja minä
kuin koiranpentu
läähätän
ja itken
vielä vähän
ihan
vähän vain
silitä
päätä
edes
vähän
Sitten voit lähteä
Mutta älä palaa, kuiskaan
älä
enää koskaan
palaa
Olisin halunnut
vielä kerran
istua kanssasi
puhumatta
liikkumatta
tuntematta
itkemättä
vielä
yhden kerran
vain
tämän yhden kerran
pyysinkö
liikaa?
Mutta
sori,
et voinut
sori,
ei nyt
sori,
ehkä myöhemmin
sori,
älä soittele
Katson kun
kamera
näyttää sinua
suoraan
edestä
hymyilet
jossakin kaukana – varmaankin Afrikka
Hetken zuumaus
tumma
rouva
chanel-jakku
Aran
mustat kengät
kylmä
katse
Mutta entä rakkaus?
kysyn hiljaa
 |
| Ihanaa syksyä kaikille ja voimia uusiin haasteisiin! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti